Sopivan kostea pohja

Perkele. Onko niin, että tästä lähtien täytyy paeta joulun lisäksi myös toukokuuksi ulkomaille?

Toukokuu on juhlien aikaa. On valmistujaisia, lukukauden päättäjäisiä ja muuta harmia. Kun tähän lisätään vielä meneillään oleva keittiöremontti ja naisen menkat, voimme puhua Hynysen helvetistä.

 

Kuinka moni teistä nauttii juhlien järjestämisestä tai niissä olemisesta? Väitän, että ei kukaan. Itse en osaa/halua siivota enkä leipoa, mutta on kiva seurata kuinka nainen suoriutuu. Imurointia on vielä kiva katsella, sillä perse keinuu kivasti. Mutta kun siirrytään leivontaan, paniikki ja kaaos ovat tosiasia.

Fakta nimittäin on, että naisen mielestä juhlissa pitää olla suolaista ja makeaa sopivassa suhteessa. Mutta fakta on myös se, ettei ainakaan minun tuttavapiirissäni kukaan, toistan ei kukaan, syö pullaa ja kakkua. Silti ne täytyy aina tehdä siihen perkeleen juhlapöytään pölyyntymään.

 

Se on show, jota kukaan ei halua todistaa. On kiire ja nainen häärää keittiössä. Miehen tehtävä on vatkata kerma, sillä ei kukaan oikeasti vatkainta tarvitse. Siinä vaiheessa kun kolmas kakkupohja palaa pohjaan ja lentää seinään, on parasta olla hiljaa. Älkää missään nimessä kysykö, että olisiko pitänyt ostaa valmis kakkupohja. Seuraukset ovat kovaääniset ja ne kulkevat naistaajuuksilla: ”Jumalauta, minä en kuuntele äitisi kommentteja siitä, että kakussa on Siwasta ostettu kakkupohja!”

Selvä, olkoon niin. Ei muuta kuin neljäs kakkupohja työn alle. Miehen tehtävä on hakea lisää kananmunia. Se on sen verran vittumainen toimitus, että eihän sitä voi muuta kuin käydä välikaljalla paikallisessa. Mutta on oltava nopea, sillä muuten naistaajuudet valtaavat jälleen huoneiston.

 

Juhlien emäntä ja isäntä eivät kerkeä keskustella vieraiden kanssa, koska jatkuvasti pitää keitellä lisää kahvia ja tarjoilla. Pennut juoksevat ympyrää ja meteli on kuin Kotiteollisuuden keikoilla, yhtä epävireinen. Vieraat eivät tunne kunnolla toisiaan ja tunnelma on vaivaantunut. Puhutaan säästä ja siitä, miten kevät on taas myöhässä. Virtasten puutarha on kuulemma vielä laittamatta kesäkuntoon, vene laskematta vesille ja muuta paskaa. Kukaan ei viihdy. Miehet kiemurtelevat ja miettivät, että kunpa pääsisi jo helvettiin ja saisi riisua vaimon ostaman slipoverin pois ja pukeutua omiin kusisiin verkkareihin. Naiset lässyttävät lapsille jotain jonnin joutavaa tyyliin että eikö olekin kiva, kun alkaa kesäloma. Todistusta ihaillaan ja vitutus kasvaa, kun joku tajuaa, että meidän Keijo-Annikin todistus oli paljon huonompi, eikä stipendiäkään tullut.

Sitten tulee punch line, tähtihetki. Joku naisista toteaa kakkua syödessään, että onpa tässä juuri sopivan kostea pohja. Siinä vaiheessa juhlien emäntä purskahtaa itkuun ja huutaa, että paska pohja, paska pohja! Juhlat ovat pilalla, jos ne nyt lähtökohdasta huonommin voivat edes mennä.

 

Onko kaikki tämä vaivan arvoista? Minusta ei.

 

2 kommenttia artikkeliin “Sopivan kostea pohja”
  1. avatar Tapsa sanoo:

    Hauskojahan nämä Hynysen kolumnit ovat, vaikka aina en ajattelekaan kaikesta samalla tavalla hänen kanssaan. Me miehetkin olemme niin erilaisia. Minulle esimerkiksi on tärkeää, että nainen on kaunis, hoikka ja laittautunut, kun Jounille riittää pantava perse. Olen myös suuri makeiden herkkujen, etenkin (onnistuneen) täytekakun ystävä, vaikka kaloreita siinä toki on kiusallisen paljon. Peruspulla on minullekin useimmiten pakkopullaa.

  2. avatar Minnis sanoo:

    Vedet silmissä nauroin, tiedä johtuuko juuri nauttimastani viinistä. Mutta niin näin itseni tuossa jutussa, totta joka sana. Hyvä Jouni! Olet asian ytimessä.

Jätä kommentti

css.php