Harmaan sävyjä ja muuta sontaa

Yle Teema on hieno kanava. Sieltä tulevat dokkarit ovat mielenkiintoisia ja elokuvat klassikkoja, joita on kiva katsella uudestaan ja uudestaan.

Nyt minua on ilahduttanut suuresti siellä pyörivät 80-luvun Kaurismäki-elokuvat. Ne ovat nerokkaasti kirjoitettuja (vaikkakin Kaurismäki ei tuohon aikaan juurikaan käsikirjoittanut, vaan homma eteni omalla painollaan), hienosti kuvattuja ja täynnä hyvää musaa. Ja okei, vaikka minulta löytyvätkin kaikki Kaurismäet dvd-hyllystä, tykkään katsoa niitä myös televisiosta. Johtuen siitä, että silloin kun siellä tehdään muutakin kuin kokataan, on tilaisuus käytettävä hyväksi.

Näiden klassikkojen katsominen herättää pari kysymystä. Olenko minä – vanha väsynyt mies – jämähtänyt jonnekin 80-luvulle, ”ennen oli kaikki paremmin” -luuppiin? Toinen kysymys on, että miksi nykyisin ei enää tehdä hyviä elokuvia? Vai tehdäänkö? Kyllä niitä tehdään. Mutta valitettavasti suurin osa tarjonnasta heilahtaa kategoriaan ”katsomatta paskaa”.

 

Toki on hyvä, että ihmiset vielä käyvät elokuvissa. Mutta minusta olisi kiva, jos he kävisivät siellä oikeista syistä. Taidemuodon takia. Tai sitten puhtaasti saadakseen viihdettä. Mutta monesti on valitettavasti niin, että jengi menee katsomaan elokuvaa, koska sitä pakkotyrkytetään isoilla mainoskampanjoilla.

Ajatellaan vaikka jotain Luokkakokous-elokuvaa, jonka on nähnyt käsittääkseni jo yli 400 000 ihmistä. Helsinki on täynnä mainoksia Sami Hedbergin irvistelevistä kasvoista. Ihan helvetin ärsyttävää. Onneksi täällä maalla niitä ei ole näkynyt. Hedberg ja Aku Hirviniemi ovat mukavia ukkoja ja hyviä koomikoita, ei siinä mitään, mutta liika on tällaiselle juntille aina liikaa. En mene katsomaan, ihan periaatteesta. Näin toimii Vanha liitto.

 

Eniten minua ärsyttää kuitenkin tämä Fifty Shades of Grey -vouhotus. Jonkun perkeleen pehmoporno-bestsellerin pohjalta tehdään elokuva, jossa vähän piiska heiluu ja flirttaillaan sadomasokismin kanssa. Akkalaumat juoksevat kirkuen katsomaan tällaista paskaa. Sitten tullaan posket hehkuen ulos elokuvasalista ja mennään siiderille kikattelemaan, että olipa tuhmalla tavalla jännittävä elokuva. Samalla mietitään, että heiluttaisipa meidän Penakin joskus piiskaa tai tekisi jotain muuta kuin panisi minua peiton alla pimeässä lauantaisaunan jälkeen pikaisesti, pieraisisi, kääntäisi selkänsä ja alkaisi kuorsata.

Naiset, Jouni-setä kertoo teille nyt salaisuuden. Ei piiskan heiluttelu ole seksiä, eikä siinä ole mitään jännittävää. Se on piiskan heiluttelua, ei muuta, eikä sillä ole mitään tekemistä vanhan kunnon sisään-ulos-tempun kanssa. Jos te haluatte nähdä jotain oikeasti tuhmaa, käykää miehenne nukkuessa yöllä netissä. Siellä pannaan niin, että tyrät rytkyy.

 

Jätä kommentti

css.php